War sucks, let's party!

Aamu.

2010-10-26T10:19:00.003+03:00

Wooh. Sain kömmittyä ylös sängystä jo 9:20, mikä on minulle henkilökohtaisesti ihan uskomaton saavutus. En edes muista, milloin olisin vapaapäivänä (tai no vapaa ja vapaa, miten sen nyt ottaa, eivät nämä niin vapailta tunnu, kun aina pitää stressata koulujuttuja..) herännyt niin aikaisin. Nyt olen röhnöttänyt sohvalla peiton kanssa tunnin ja juonut kuumaa kaakaota (kahvinkeitin on rikki ...) ja pitkästä aikaa tuntuu, että voisi tulla hyvä päivä.

Syksyt ovat yleensä vaikeita. En nyt tosin väitä, että olisin varsinaisesti masentunut tai muuta, mutta sitä tietynlaista elämäniloa saa välillä vähän etsiä. Se, että on pimeä ja kylmä, saa entistä helpommin jäämään kotiin nyhjöttämään. Eikä aina ole kivoja menoja ja tapahtumia tiedossa, vaan päivät ovat koulukouluatöitätöitä.

Minun syksyni vaihtuu vähän kivemmaksi aina siinä kohtaa, kun saa alkaa odottaa joulua. En ole vielä aloittanut, mutta luulen, että aika pian täytyy. Maltan ehkä odottaa marraskuuhun, ennen kuin laitan ensimmäiset joulutortut uuniin, mm.

Tulipa taas kummaa ajatustenvirtaa. Nyt Juhani Ahon pariin ja sitten ehkä kirjasto ja sitten ehkä runoanalyysiesseen kirjoittamista. Ja ehkä ryhmätyötä illalla. Mutta kyllä tämän silti on pakko olla hyvä päivä.

Ylitöitä, klassikoita ja facebook-noobeja.

2010-09-24T18:27:00.004+03:00

Huooh. Miten tuntuukin siltä, että päivät vierivät ohi ihan kamalaa tahtia? Viime viikon olin kyllä kokonaan töissä, ja tuli sellainen 9 päivän putki. Noinkin lyhyessä ajassa sitä ehti jo upota pelottavan syvälle työmaailmaan. Huomasin puhuvani pelkästään työasioista ja herääväni työaiheisista unista. Nam. Onneksi irtautuminen kävi vähintäänkin yhtä nopeasti, ja koko työ tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta ajatukselta, vaikka sinne olisi taas huomenna mentävä. Namnam.

Olen ylittänyt itseni ja (sen lisäksi, että menin vapaaehtoisesti ylitöihin) ollut tähän mennessä paikalla jokaisella tunnilla/luennolla. (Niitähän siis on se huimat kolme kappaletta viikossa.) Voinen siis olla jokseenkin ylpeä itsestäni.

Olen tässä myös ravannut ihan kiitettävästi kirjastossa suosikkikurssini, kotimaisen kirjallisuuden klassikot, ansioista. Kurssin vaatimuksiin siis kuuluu lukea 32 suomalaisen kirjallisuuden klassikkoteosta. Nytkin tuossa vieressä pötköttelevät houkuttelevasti (syyllistävästi) mm. Kalevala ja Vänrikki Stoolin tarinat. Sinuhe Egyptiläisen löysin onneksi äänikirjana, joka saakin ilostuttaa työpäiviäni vielä monta viikkoa.

Yritin tänään tehdä soijapyöryköitä, mutta lopputulos oli yksi iso löysä köntti. Vihaan epäonnistumista yli kaiken, joten en enää ikinä kokkaa mitään. Piste. (No kuitenkin kokkaan, pakkohan se on, mutta kiukuttelen ainakin tämän illan.)

Ps. Älkää koskaan opettako vanhempianne käyttämään Facebookia. Itse toimin nimittäin ilmeisesti nykyään 24h Facebook-puhelintukihenkilönä. "Nyt autat mua ku keksitään mulle jotain tykkäyksiä tonne." "Saat ettiä mulle jonkun hyvän profiilikuvan." "No mites nyt kun joku on kirjottanu mun seinälle ni miten mä tavallaan vastaan?" "Käytetäänkö tuolla hymiöitä?" JNE. No, joskus ihmettelin, miksei äiti enää soittele minulle, mutta nyt on sekin asia hoidossa.

Back to school.

2010-09-03T20:26:00.009+03:00

Opiskelut jatkuvat ensi viikolla, ja täällä käydään läpi kovin ristiriitaisia tuntemuksia. Päätin (nyt taas kerran, öhöm) ryhdistäytyä. Valvoin toissa yönä puoli neljään, kun laadin täydellisen ja pettämättömän suunnitelman, jonka avulla nappaan syksystä 39 op. Kovat ovat puheet, ja olen varma, että jossain vaiheessa kuitenkin iskee jokin (tai useampi) (tai kaikki) seuraavista: a) laiskuus b) motivaation puute c) epävarmuus omia kykyjä kohtaan d) syys(ja talvi- ja kevät-)masennus e) kännissä varattu ulkomaanmatka f) dokausputki, jonka seurauksena huomaa missanneensa puolet pakollisista luennoista. Kaikki nuo on koettu jo esim. viime vuonna.

kuva

Toisaalta kerrankin tuntuu, että tästä opiskelusta nyt ihan oikeasti voisi tulla jotain. Jospa koetetaan pitää mahdollisimman pitkään kiinni siitä tuntemuksesta.

Tänään.

2010-09-01T23:04:00.004+03:00

Tapahtui tänään:

- Söin ilmatteeksi Raxissa. En välttämättä maksaisi ko. huvista, mutta ilmainen ruoka juuri ja juuri kelpaa.

- Kiersin parit vaatekaupat, mutta en nähnyt mitään, mitä olisin halunnut ostaa. Vihaan vaatekauppoja nykyään. Koitin vaihtoehtoisesti sitten selata nettikauppoja ja ebayta, mutta eivät napanneet nekään. En tiedä, mistä sitä sitten vaatteensa ostaisi.

- Bussikuski olisi myynyt minulle lastenlipun. Mutta tunnollisena ja korkean moraalin omaavana aikuisena ihmisenä en tietenkään voinut huijata, vaan tarkensin että aikuisten lippu. (Hauskinta tässä on se, että Alkosta saan kuitenkin yleensä ostettua viinaa näyttämättä henkkareita.)

- Maistoin Hesessä pikkuveljen hampurilaisen jauhelihapihviä. (Ei takerruta siihen, miten olin saman päivän aikana sekä Raxissa että Hesessä..) Ja se oli PAHAA. Olen tässä jonkin aikaa miettinyt, että jos vielä kerran söisin lihaa, niin vetäisin jonkin bigmacin tai euron juuston, mutta eipähän tarvitse himoitella niitä enää.

- Alkoi myös alkoholiton syyskuu. En yhtään tiedä, tuleeko tästä ihan läpihuutojuttu vaiko sietämätöntä tuskaa. Tulevat viikot näyttävät. Olen avoimin mielin. Ja no okei, vähän peloissani.

Vaivaako pieni ja kiusallinen nälkä?

2010-08-18T20:00:00.005+03:00

Paasto.

Pelkkä sana kuulostaa kammottavalta. Pelkkä ajatus paastoamisesta tuntuu viimeiseltä asialta, mitä haluaisi tehdä. Sitten kuulet jostain sellaisesta paastosta, joka vaikuttaa ihan siedettävältä. Otat lisää selvää ja luet netistä, lopulta toteat, että tätähän voisi ihan oikeasti kokeilla! Kyseisessä paastossa juodaan litkua, joka kuulemma pitää verensokerin koko ajan tasaisena. Ei tule näläntunnetta, ei päänsärkyä, ei heikotusta eikä mielialan laskua. Keho puhdistuu kaikista kuona-aineista ja samalla voit tiputtaa painoakin. Perrrrfect. Poikaystäväkin on vähintään yhtä innostunut paastoajatuksesta, joten vielä parempi, kun ei tarviste lähteä kokeiluun yksin.

Intoa puhkuen käyt hankkimassa paastojuomaan tarvittavat aineet luontaistuotekaupasta. Tässä vaiheessa vielä hymyilyttää.

Seuraavana aamuna valmistat juoman - ja sehän on hyvää, nam. Miksihän ihmiset eivät paastoa enemmän? Päivä ei ehdi vielä kunnolla edes iltaan, kun tajuat, että sinua on huijattu. Seuraavat pari päivää ovat lievästi sanottuna tuskaa. Vatsa kurnii tauotta, päätä särkee, olo on heikko ja keskittyminen yhtään mihinkään on mahdotonta. Joka toinen ajatus on ruokaruokaruoka. Olet niin huonolla tuulella, että huomaat kiukuttelevasi jopa puolituntemattomille koulukavereille. Tulet turhankin tietoiseksi siitä, miten paljon telkkarissa mainostetaan ruokaa ja miten hyvin tuoksut ihmisten keittiöistä kantautuvat rappukäytävään.

Tuska siinä parin päivän aikana kasvaa niin sietämättömäksi, että yhteisestä sopimuksesta päätätte poikaystävän kanssa lopettaa itsenne kiduttamisen hieman etuajassa ja marssitte keittiöön tekemään voileipiä. Voin vannoa, että se on ehkä edelleen paras leipä, mitä olen elämässäni syönyt. Se oli tai-vaal-lis-ta.

Sen jälkeen päätät, että et enää ikinä lähde mihinkään vastaavaan. Paastojuomatarvikkeita on vielä, ne piilotat yläkaapin taaimmaiseen nurkkaan, jossa ne ovat poissa silmistä muistuttamasta elämäsi pahimmasta koettelemuksesta. Ei enää ikinä.

Hyvin vähän ihminen silti oppii, ja unohtaa pahimmat traumansa. Paastokokeilustani on puolitoista vuotta, ja kavoin tänään ne vaahterasiirapit kaapista. Tässä sitä taas istutaan tv:n edessä pullollinen litkua vieressä ja toivotaan, että tv:ssä ei näytetä muutamaan päivään ruokamainoksia.

Drunk girls.

2010-08-12T16:24:00.004+03:00

Olin tsekkaamassa LCD Soundsystemin (ja sivusilmällä Chemical Brothersin) eilen. Ja sen jälkeen kutsui vielä Kallio. Oli vissiin ihan hyvä setti, tosin kiukuttelut ja lompakon hukkaamisen olisi voinut jättää väliin. Ei varsinaisesti paranna tätä kuolemadarraoloa ahdistus siitä, että pitää tilata miljoona uutta korttia. (Toisaalta elättelen vielä lapsellista toivoa siitä, että lompakko löytyisi.. Ei kykene toistaiseksi täysin käsittelemään menetyksen aiheuttamaa surua, joten kiellän koko asian.) Hävisin myös aliaksessa.

Nyt olisi nälkä, mutta milläs sitä maksaisi kauppaostokset, niin.

Ja kun on tärkein saatu sydämeltä, niin kai siitä itse keikastakin pitäisi sanoa jotain. Se oli hyvä. LCD Soundsystem soitti hyvät biisit ja kemikaaliveljillä oli hienoja valoja, uu. Bisse oli kallista ja pahaa. (Ja jos näillä asiantuntijakommenteilla ei ala ura urkenemaan musiikkijournalistina, niin johan on kumma.)

Tämä päivä kuluu nähtävästi peiton alla kera miniläppärin. Tosin luulen, että illemmalla joutuu lähteä yhdistetylle pyöränhaku- ja lompakonmetsästysreissulle. Eikä ole muuten ensimmäinen kerta, kun joutuu baari-illan jälkeen seuraavana päivänä lähteä keräilemään omaisuuttaan ympäri Helsinkiä. Alkoholi ei vissiin kaikille sovi.

Halusin blogin.

2010-08-11T12:34:00.000+03:00

Halusin blogin. Ihan vaan koska kaikilla on nykyään semmoinen. Vastustelen muoti-ilmiöitä ja viimeisimpiä villityksiä aina aikani, kunnes itsekin lähden mukaan. Halusin paikan, jonne purkaa sekä hyviä että huonoja fiiliksiä, sekä lähinnä höpöttää mitä mieleen tulee. Tämä olkoon siis se.

Blogin otsikko on yhdistelmä Anti-Flagia ja muumeja. Sopivan mauton mutta sattumalta yhteensopiva yhdistelmä punkia ja lapsellisen söpöä filosofointia - vähän niin kuin minä itsekin.

Mietin kyllä hetken, saako tuosta otsikosta ja kuvauksesta liian positiivisen ja huolettoman kuvan sekä blogista että kirjoittajasta, sillä, itseni tuntien, tekstien sisältö tulee olemaan enemmänkin asioista valittamista kuin niiden hehkuttamista. Toisaalta ehkä tuo menee sitten osuvasta sarkasmista.